Peltolan historia

Turun kaupunginvaltuusto päätti 26.11.1945 varata Peltolan alueelta noin 10 hehtaarin suomulta-alueen siirtolapuutarha-alueeksi.

flower.jpg

Kaupunginpuutarhuri Aarno Helle­maa laati kolme vaihtoehtoista siirtolapuutarhasuunnitelmaa Peltolan alueelle eri paikkoi­hin ja kaupunginvaltuusto hyväksyi 15.4.1946 toteutettavaksi Peltolan talon ympärille laaditun suunnitelman n:o III. Alueen kunnostustyöt aloitettiin kesällä 1946.

Palstat 1—105 vuokrattiin viljelijöille toukokuussa 1947 ja loput 106—224 myöhemmin kesällä. Ensimmäiset mökit valmistuivat seuraavana keväänä. Uuden siirtolapuutarhan yhteisiä asioita hoitamaan perustettiin Peltolan Siirtolapuutarhayhdistys 16.7.1947.

Peltolan kartta vuodelta 1950.

Peltolaan rakennettiin yhteinen sauna 1949. Yhdistys omistaa nykyään myös alueen keskellä olevan Peltolan eli Pisun talon suojellun rakennusryhmän. Päärakennus toimii nykyään yhdistyksen kerhotalona ja muissa rakennuksissa ovat yhdistyksen toimisto, kirjasto, kutomo, verstas ja multamarket, josta jäsenet voivat ostaa multaa, hiekkaa, soraa, lannoiteita ja muita tarvikkeita pienissä erissä.

Alueelle vedettiin ns. kesävesijohto vuonna 1956. Vesijohdot uusittiin keväällä 1996. Yhtenäinen sähköverkko alueelle tuli 1974, mutta sitä ennen olivat muutamat yksityisesti hankkineet sähkön. Talvivesi ja jätevesiviemäri vedettiin Peltolaan 2014 samalla kun rakennettiin huoltorakennus Pisula. Itse mökkipalstoille tulee edelleen ainoastaan kesävesi.

Peltolan siirtolapuutarha-alueen ensimmäinen vuokrasopimus oli vuoden 1976 loppuun. Sen jälkeen saatiin neuvoteltua 20 vuotta lisäaikaa, eli vuoden 1997 lop­puun. Nykyinen vuokrasopimus on voimassa 31.12.2040 saakka. Nykyisessä vuokrasopimuksessa koko alue on vuokrattu Peltolan Siirtolapuutarhayhdistykselle, joka vuokraa palstat edelleen jäsenilleen. Peltolan siirtolapuutarhan alue on kaupungin nykyisessä yleiskaavassa merkitty siirtolapuutarha-alueeksi.

Tulppaanitie 50-luvulla.

Pula-aikana suurimman osan palstan pinta-alasta tuli olla kasvimaana ja hedelmäpuiden sekä marjapensaiden sijainti ja lukumäärä oli tarkkaan määritetty. Nykyään palstoilla ei välttämättä ole enää lainkaan kasvimaata tai se on paljon pienempi kuin alkuvuosina. Säännöt määrittelevät kuitenkin edelleen mm. puiden korkeutta antaen alueelle omaleimaisen ilmeensä.